Eilen illalla oli ohjelmassa Ericssonin työntekijöiden pikkujoulut. Pakkauduimme alkuillasta busseihin työpaikan edustalla, suuntana Hollanti. En jotenkin vieläkään ole oikein tottunut siihen, kuinka raja todella on niin lähellä, ja kuinka sen yli voi ajaa ilman minkäänlaista kontrollia. Ja kuinka molemmilla puolilla rajaa on käytössä sama rahayksikkö. EU <3

Juhlapaikasta tuli jossain määrin mieleen Otaniemen Dipoli. Siksi varmaan seuraavana yönä näinkin Dipolista unta. Toisin kuin Dipoli, joka on luolan oloiseksi suunniteltu rakennus, oma juhlapaikkamme oli luola. Tai pikemminkin luolasto, eli pienistä luolista koostuva kokonaisuus. Ja todella makea sellainen. Ilmeisesti paikassa otetaan seurueen käyttöön "niin monta luolaa, kuin on tarpeellista", eli kuten Dipolissa, tuollakin pystyy järjestämään monta yksittäistä tapahtumaa omissa luolissaan samanaikaisesti ilman että ne häiritsisivät toisiaan. Meitähän tosin oli niin paljon, että koko paikka oli käytössämme.

Ohjelmana tapahtumassa oli buffet-tyyppinen ruokailu. Ja siis se tosiaan oli varsinainen ohjelmanumero luolaan oli katettu neljään eri paikkaan buffetpöytä. Kaikki toki eri sisällöllä: karibialainen, välimerimäinen, orientti ja limburginen buffet. Sabinen kanssa testattiin Välimeri-menu sek karibialainen pöperö, lähinnä sen takia, että sattuivat osumaan kohdalle sopivan pituisten jonojen kanssa. Varsin maittavaa apetta. <3 Ja jälkiruuaksi vielä erilaisia kakkuja, jäätelöä ja suklaamoussea.

Juomapuoli on myös varsin mukavasti järjestetty. Koko illan aikana tilassa pörräsi useampi tarjoilija täysien juomatarjottimien kanssa. Niiltä sai sitten vapaasti ottaa juomansa: skumppaa, punkkua, valkkaria, olutta tai alkoholittomina vettä, appelsiinimehua tai kokista. Ja kaikki siis on-the-house. Jotenkin en oikein nää konseptin toimimista Suomessa... Ja nuo tarjoilijat siis alkuillasta kiersivät pöytiä, joissa söimme, ja loppuillasta suurimman osan porukasta siirtyessä tanssilattialle poukkoilivat sinne tuomaan kaikille halukkaille olutta. Not bad.

Muutoin pikkujoulut olivat varsin samanoloiset kuin vastaavat kemut vuosi sitten Helsingissä Stockholm Diskotekissa. Kaikki vakityöntekijät puvut/suorat housut ja kauluspaita päällä, vaimot/tyttöystävät "vastaavissaan", ja muutama opiskelijaharjoittelija lähes arkivaatteissaan. En jotenkin ole ikinä ymmärtänyt, miksei tuollaisiin tilaisuuksiin virallisesti ilmoiteta pukukoodia. Ruokatunnilla aiheesta keskustellessa kaikki kommentoivat ainoastaan "ei sillä nyt niin väliä ole". Onneksi kerroin Sabinelle viime vuotisista kokemuksistani, ja kuinka ihmiset todella tulevat paikalle puvut päällä, joten sovelluimme varsin hyvin cocktail-asusteissamme joukkoon. Tai ainakin itseä olisi ahdistanut olla se odd-one-out ainoastaan sen takia, ettei kukaan viitsinyt aiheesta sanoa. Sabinekin vaikutti varsin tyytyväiseltä.

Loppuilta kului mukavasti tanssiessa ja rupatellessa. Varsin monta olutta meni samalla, mutta tiedä sitten, johtuisikohan se vahvan alkoholin puuttumisesta, että tänään ainut ilmennyt krapulan oire on väsymys. Sinänsä positiivista, sillä kohta pitäisi hypätä junaan kohti Kölniä hakemaan Emmiä, Mikkoa ja Mattia kentältä. Historian kolmas suomalaisvierailu Aacheniini alkaa, enkä malttaisi odottaa. :)