Kuten jo aiemmin olen tainnut todeta, elämä tuntuu yhdeltä vuoristoradalta. Yhtäkkiä huomaa olevansa kunnon nosteessa, hyvää fiilistä kestää hetken, ja hups vaan, kun alkaakin taas syöksykiito kohti pohjaa. Jossa pysytään hetken, ennenkuin edessä siintää seuraava noususuhdanne.

Tänään tapahtui tuo "hups vaan". Eli työpaikkaa ei tullut. Eikä pahemmin perusteluja, koska puhelun suorittanut henkilö ei ollut Ruotsin testeissä paikalla eikä halunnut niitä kommentoida. Joka tapauksessa, koska tuohon oli tavallaan panostettu täysillä muuta miettimättä, ei meikäläisellä muita työhakemuksia ole vetämässä. Jälleen siis jotain puuhaa viikonlopulle. Oman tulevaisuutensa mietintä. Missä maassa, miten, milloin, ja miksi... mangojen poimiminen Australiassa ei kuulosta enää yhtään niin huonolta idealta.

Toisaalta voisi myös toteuttaa UPM:n pääluottamusmiehen Kari Haaraojan menetelmää tilanteen nollaamiseksi...