Viittasin aiemmassa kirjoituksessani "tekijänoikeudelliseen konfliktiin" töissä. Voisin varmaan hieman valottaa tilannetta, nyt kun siihen on selvyyttä saatu.

Mielestäni lähteiden käyttö tieteellisessä tekstissä on varsin helppoa. Löydät tekstin, jossa on tutkittu ja selitetty työhösi sopivia asioita. Valitset niistä olennaisimmat. Kirjoitat löydökset omin sanoin omaan työhösi. Päätät prosessin liittämällä tiedot käyttämästäsi tekstistä oman työsi loppuun ja yhdistämällä nuo tiedot omin sanoin kirjoittamaasi kohtaan ristiviittauksella (hakasulut, joiden sisään tunniste, esim. numero). Toisin sanoen, kaikkea ei tarvitse keksiä itse. Mutta jos et keksi, kerrot myös, kuka keksimisen on suorittanut. Ja jos satut ottamaan tekstiä sanatarkasti suoraan lähteestä, tulee teksti laittaa lainausmerkkeihin, jotta lukijakin sen ymmärtää.

Jossain vaiheessa säännöt unohtuivat eräältä dippatyöntekijältä. Hänelle annettiin meikäläisen kirjoittama Ericssonin sisäinen raportti pohjaksi dippatyölleen, ja luvattiin, että hän saisi "käyttää" sitä. Sana "käyttää" tarkoitti dipan ohjaajan mielestä raportin käyttämistä lähtöpisteenä, sen sisällön tiivistämistä dippaan ja sen merkitsemistä lähteeksi. Dippatyöntekijälle sana "käyttää" tarkoitti, että hän mielestään sai ottaa tekstin ja käyttää sitä omanaan niinkuin tahtoi. Raporttihan oli sisäinen, eikä edes "virallinen" Ericsson-raportti.

Mitä tapahtui? Jotenkin ihmeessä tuohon kyseiseen dippatyöhön ilmestyi 10 sivun verran kirjoittamaani tekstiä ja piirtämiäni kuvia. Ilman lähteitä.

Sattumalta aloin selata kyseistä työtä. Ja näin tekstin, joka kummallisesti tuntui varsin tutulta. En oikeasti tiennyt, mitä ajatella. Einfach unglaublich!

Joten seuraavana päivänä töissä palaveri dipantekijän, ohjaajansa ja allekirjoittaneen välillä. Eipä ollut pitkä keskustelu. Varsin voimakkaasti ilmoitin, että joko teksti lähtee pois tai otan kyseisen dipantekijän professoriin yhteyttä. Miten tyyppi ehtii keksimään työhönsä 10 sivua uutta tekstiä, ei minua kiinnosta. Ei myöskään se, kuinka epätärkeä osa tekstipätkä työn sisällölle on. Ei. Haluan ainoastaan, ettei MINUN ajatuksiani käytä kukaan muu omanaan. Piste. Sekä dippatyöntekijä että ohjaaja olivat varsin hiljaisia.

Työ meni uudelleenkirjoitukseen. Ja neljän hengen työhuoneeseemme tuli hiljaista, yhtäkkiä kahden henkilön lopettaessa puhumisen keskenään muutkin hiljenevät. Lisäksi sain itselleni kaksi A-nelosta pitkän käsinkirjoitetun anteeksipyynnön ja suklaarasian. Dipantekijä oli aidosti pahoillaan, sen olin jo palaverissakin silmistä nähnyt. Ja ei ollut missään vaiheessa luullut tekevänsä jotain väärin.

Mitä en vieläkään ymmärrä: kuinka joku voi kuvitella, että noin voi tehdä? Varsinkin kun RWTH:n dippatyön mallipohjassa jokainen opiskelija ensimmäisellä sivulla todistaa kirjoittaneensa KOKO työnsä itse ilman muuta avustusta. Ärsyttää... Toisaalta ei tiedä mitä ajatella, olen nimittäin myös kyseisessä dipassa ainut ihminen, jota erikseen kiitetään. Normaalisti töissä kiitetään aina professoria ja ohjaajaa, sekä mahdollisesti muita henkilöitä. Mutta ei tuossa, siinä on ainoastaan minun nimeni. Sääli, että dippa on varsin sisällötön ja sisältää lukuisia kirjoitusvirheitä. Muutenhan tässä voisi olla vaikka ylpeä itsestään.