Viime viikolla se sitten iski. Ensimmäinen paniikkikohtaus aiheesta diplomityö. Johan sitä oli odoteltukin. Yhtäkkiä vaan alkoi ahdistaa, että eihän tästä mistään tule mitään. Varsin tarkalleen kuukausi aloittamisen jälkeen, ja sopivasti viikolla, jolla Andreas oli Pohjanmerellä purjehtimassa. Äääk!

Kaikki siis alkoi johdannon kirjoittamisesta. Työni ideahan on karkeasti selitettynä uuden pavelumallin mallintaminen ensin teoriassa, eli paperilla, ja sen jälkeen tuon mallin validoiminen prototyypillä. Eli siis osoitan, että palvelumalli toimii, rakentamalla sen oikeaan 3G-verkkoon, mutta koska verkot ovat varsin hintavia, teen sen tietokoneilla simulointiohjelmistoja käyttäen. Nimenomaan, tuon takia se paniikki iskikin. Mitä jos malli ei toimikaan, tai siis toimisi, jos osaisin implementoida sen, mutta en osaakaan, tai jos vaan joku menee vikaan... argh. Ja paniikin siis laukaisi toimeksianto, jonka viikon ajaksi sain: suunnitella laitteisto, jota luulen implementaatiooni tarvitsevani. Enhän mä ole ikinä tuollaista rakentanut, mistä minä tiedän!

Onneksi tällä viikolla sitten Andreaksen palatessa paniikki laantui, ja päätettiin edetä askel kerrallaan. Puuh. Eikä tässä nyt olla vasta kuin kuukausi menty, ensi viikolla sitten IMS workshoppiin ottamaan oppia simulaattorista ja sitten toivottavasti oikeisiin töihin! Ilkeä myöntää, mutta paniikkia helpotti ehkä myös Yasinin saama samanlainen kohtaus, hän kun on ajallisesti kaksi kuukautta meikäläistä edellä, vaikka käytännössä työstää samalla syvyydellä asioita. Puolen välin proffatapaamisessa oli tullut ilmeisesti liikaa lisävaatimuksia työn suhteen, joten Yasin tuli pyytämään apua omaan työhönsä. Toki autan missä voin, mutta saas nähdä mitä muka osaan ja ehdin siihen tehdä... Mutta tällaista siis on ilmeisesti dippatyöntekijän arki. Aikas jänskää.

Vähän jännittää jo ens viikon workshoppikin, Berliiniin siis matkataan Heikon kanssa. Ei siinä muuten mitään, mutta katselin tapahtuman puhujalistaa, ja kovin miesvaltaiselta näytti luettelo. Eli siis ei yhden ainutta naista, vaikka puhujia pitkä lista. Ja Saksan kotirouvakulttuurin ja oman työpaikan sukupuolijakauman tuntien saas nähdä, onko kuulijajoukossakaan monia naispuolisia henkilöitä. Noh, itsepähän olen alani valinnut, kyllä tää miesvaltaisuus tuli selville viimeistään TKK:n opiskelujen ensimmäisenä päivänä, ja tähän asti siitä on vaan tullut nautittua. Kunhan eivät vaan ala tytöttelemään siellä...

Muihin alkuviikon aktiviteetteihin kuului isänpäivän lähestymisen tajuaminen ja siihen reagoiminen. (Jos isukki nyt sattuu täällä vierailemaan ennen sunnuntaita, tai siis luultavimmin alkuviikkoa, niin yllätys on kovaa vauhtia matkalla ;) Oli ihan tuloksellinen ostosreissu, samalla sain firman pikkujouluihin hankittua mustan hameen, sekä toki hamekengät (kaikki vanhat ovat Suomessa) ja jopa uuden yöpuvun. Vois siis rauhassa keskittyä jälleen töihin, kun on tärkeimmät asiat hoidossa. :)