Kuva on siis otettu kajakkiretkemme kohteesta, La Rochen kylästä, jossa siis loogisesti kymmeniseen eri kohteeseen pääsee kääntymällä vasemmalle, ja toiseen kymmeneen kääntymällä oikealle. Mielestäni rakennelma on hieman monimtkainen ottaen huomioon paikkakunnan varsin minimaalisen koon, ja joulukuusimaisen muodostelman kruunaa ehdottomasti kyltti "Autres directions", "muihin suuntiin". Eli jos et millään löydä omaa kohdettasi listalta, käänny oikealle. :) Toki kyltti on tarkoitettu toisen sinisen kyltin vastapariksi isompia teitä varten, mutta mielestäni se on silti varsin hassu ilmestys, niinkuin myös ajomatkalla vastaan tullut "Toutes directions", "Kaikkiin suuntiin" -kyltti risteyksessä, eli halusitpa mihin vain, käänny oikealle (vaikka siis suoraan ja vasemmallekin olisi voinut ajaa, mutta ilmeisesti niitä reittejä pitkin ei päässyt mihinkään hauskaan paikkaan...)
Itse kajakkeilusta ei sitten kuvia olekaan. Kesästä olen saanut jo paljon kaikenlaista, mutta valokuvat eivät tuohon kokoelmaan kuulu. Yleensä kamera unohtuu aina kämpille, tai jos olen sen saanut paikalle raahattua, ei otoksia ole muistanut ottaa. Joten toivottavasti kukaan ei oleta saavansa hienoa kuvashowta paluuni jälkeen, sillä sellaista ei ole luvassa ;) ehkä jossain vaiheessa voisin yrittää kuitenkin muutaman kuvan ottaa kaupungista.
Joka tapauksessa, sitten varsinaiseen aiheeseen, eli Prahaan. Rankan työpäivän (lue: työpaikan virkistysmatkan) jälkeen on aina hyvä rentoutua, joten viikonlopuksi päätin suunnata kokkani kohti Prahaa ja Mikkoa, joka juurikin sai oman harjoittelujaksonsa Finprolla päätökseen, sekä Mikon veljeä Anttia. Viikonloppu sisälsikin paljon ohjelmaa alkaen kaupunkikierroksesta (Mikko: "Näetkö, tuolla kaukana siintää tuollainen torni, näät sen, kun vähän varvistat ja käännät päätä oikealle, ja odotat ihmismassan väljenevän hetkeksi", Outi: "Jep, ehkä juuri ja juuri", Mikko: "Hyvä. Se on blaablaa. Nyt oot nähnyt senkin ja voidaan jatkaa seuraavaan kohteeseen", Outi: "Eiks me voitais vähän lähemmäs...", Mikko: "Ei voi, tiukka aikataulu") jatkuen tutustumisella paikalliseen uimastadikkaan, muutamaan terassiin, ravintolaan ja leffateatteriin. Ehdottomia suosikkejani olivat ehdottomasti yökerho, joka soittaa ainoastaan -70 ja -80 -lukujen musaa ja näyttää samalla biisien musavideoita valkokankaalla. Ja luvattu hevosajelu Prahan keskustassa prameissa kärryissä <3 , japanilaisturistien ottaessa kuvia.
Viikonloppu oli kaikenkaikkiaan loistavaa hupia, sopivalla määrällä asiallisuutta varustettuna (kyllä siellä kaupunkikierroksella ihan oikeitakin kohteita kohdattiin ihan lähietäisyydeltä). Vaikka Praha olikin varsin kaunis kaupunki, jäin edelleen ihmettelemään, miksi se on tänä vuonna Euroopan ykköskaupunkilomakohde, jonne odotetaan yli 40 miljoonaa turistia? Itse en kokenut kaupungin olevan maailman ihmeellisin, mutta ehkä Mikko sitten jätti jotain olennaista näyttämättä. Tai olen nähnyt tarpeeksi keskieurooppalaisia kaupunkeja vanhoine rakennuksineen, siltoineen, kirkkoineen ja etenkin turisteineen. Rupesin paluumatkalla miettimään, olenko hemmotellut itseni piloille EESTECin reissuilla, jossa matkalla opastuksen saa aina paikallisten sähköteekkareiden toimesta. Jotenkin kaupunki ilman kontaktia paikallisiin ei tunnukaan niin ihmeelliseltä, vaikkakin Mikon tuntemiin muihin suomalaisiin + jenkkiin oli varsin mukava tutustua ja jutella. Kokonaisuuten viikonloppu oli jka tapauksessa varsin mukava kokemus ja rentouttavaa vaihtelua normaaliin eloon, joten kiitoksia Mikko kaikesta!
Pakko kirjoittaa vielä pari riviä itse matkustuksesta. Liikennöintivälineenä Kölnistä Prahaan käytin ensimmäistä kertaa ikinä GermanWingsiä. Varsin mielenkiintoinen kokemus ottaen huomioon kesän aiemmat lennot Finnairin suojeluksessa. GermanWingsillä ei paikkalippuja tunneta. Boarding passiin isketään paikan sijaan prioriteettinumero, joka menomatkallani oli 94 ja paluulennolla 16. Vielä ei täysin selvinnyt, miten tuo numero määräytyy (tsekkausjärjestyksessä?) mutta joka tapauksessa koneeseen päästetään ensin ihmiset numeroilla 1-30, sitten 30-60 ja lopuksi loput. Eli toisinsanoen menomatkalla istuin lähis taaimmaisessa rivissä, paluulennolla lähes etupenkissä. Tarjoiluista olisi toki pitänyt maksaa ekstraa, tosin lennon ollessa yhden tunnin mittainen ei niille ollut tarvetta. Lisäksi lennot olivat molempiin suuntiin myöhässä, tosin pitää varmaan ottaa vielä tilastoarvot parin viikon päästä Espanjan lennoista ja elokuulta vielä Ranskan matkasta, jotta saa jonkinlaisen kuvan siitä, onko myöhästyminen lentoyhtiöllä vakiovarusteena vai ainoastaan sattumaa ja huonoa tuuria. Vaikka hieman siis puutteellisilla palveluilla mentiin, ihan hyvin matka sujui ottaen huomioon lentojen hinnan (87 senttiä menomatka, 9e paluu, lisäksi tietysti verot eli kuutisenkymppiä yhteensä).
Kommentit