Lentäessä German Wingsillä matkustaja ei saa paikkalippua, vaan ainoastaan "vuoronumeron" koneeseenastumista varten. Käsittääkseni nuo vuoronumerot jaetaan kentälletulojärjestyksessä, eli aikainen lintu nappaa parhaat paikat. Allekirjoittaneella on tainnut kerran olla vuoronumero, joka ei ollut kolminumeroinen. Niin ajoissa mä kentälle saavun. ;) Olinkin siis varsin ylpeä itsestäni saapuessani Düsselin kentälle eilen jo 45 minuuttia ennen lennon lähtöä.

Nopea katsaus tauluihin: jaahas, check in tapahtuu tiskeillä 194 ja 195 kuten Finskillä useimmiten. Ja suunnistamaan tiskejä kohti. Hämmästys oli melkoinen todetessani tiskien olevan "Geschlossen", ja että paikalla ei ollut ketään. Voi perkule sentään. Paniikki! Parin minuutin pyöriminen ympäriinsä, tiskien numeroiden tuplatsekkaus monitorilta, ja varmistus, että ne todella ovat nuo suljetut tiskit. Jep. Lopulta kysyn viereisen tiskin tsekkiläisfirman virkalijalta, olisiko hänellä hajua Finnairin kadonneista virkailijoista. "Joo, se lento on suljettu jo. Olet myöhässä." Mitä %&¤&tiä, ei tää nyt näin voi mennä. Tein koneeseen tsekkauksen jo kotona, eli mulle oli jo paikkakin varattuna koneesta, ainoastaan kassi pitäisi saada ruumaan menemään. 

Saan ohjeen mennä matkalipputiskille, jossa ilmoitetaan samoin. Pieni neuvottelu virkailijoiden kesken ja vilaus pikkuruiseen matkalaukkuuni "Onko sulla tuolla mitään terävää? Voisitko ottaa sen matkustamoon?" Niin no, ei mitään terävää, mutta nesteitä yli sallitun litran rajan (lahjapullo emännilleni). Virkailijan silmistä näkee, kuinka hän todellakin jakaa näkemykseni näistä uusista turvamääräyksistä. Pari puhelua, ja ohjaus takaisin tsekkiläisten tiskille, jossa laukkuni kirjataan ruumaan erityisellä "Late Check-In"-läystäkkeellä, joka samalla poistaa lentoyhtiön vastuun mahdollisesti kadonneesta laukusta. Jep jep. Hyvin alkoi tämäkin matka. Nään jo sieluni silmin, kuinka laukku ei ikinä löydä perille Helsinki-Vantaalle, ja kävelen työhaastatteluuni farkuissa villapaidassa.

Ja kaikki tämä siis siksi, että halusin käyttää Finskin mahdollisuutta tsekata itsensä koneeseen jo kotoa päästen itse valitsemaan paikkansa. Tukholman reissuilla systeemi on toiminut loistavasti, mutta ilmeisesti heti, jos kaikki ihmiset tsekkautuvat samoin keinoin, suljetaan tiski huomattavan aikaisin koska luullaan kaikkien ihmisten jo tulleen koneeseen.

Hieman jäi tosin mietityttämään systeemin. Reiluus. Boarding passissani lukee, että minun tulisi tuoda mahdolliset matkatavarani kentälle tsekkausajan sisällä, ja Finnairin sivuilla, että Düsselissä tulee tsekata itsensä viimeistään 30 minuuttia ennen lentoa. Eikö 45 minuuttia ennen lentoa ole silloin ihan ok? Eikö mulla olisi ollut oikeus ihan normaaliin tsekkaukseen?

Jännittyneen lentomatkan jälkeen helpotus levisi mieleen tutun Samsoniten tullessa jo toisena laukkuna hihnaa pitkin. En siis ainakaan ihan samantien onnistunut tuhoamaan mahdollisuuksiani paikkaan.

Jälkikirjoitus:

Lento itsessään oli varsin mielenkiintoinen. Tai itse asiassa ei se lento niinkään, mutta ne matkustajat. Finskin kone oli lähes täysi. Lähes kaikilla matkustajilla on business-tyyliset vaatteet: puku, tai vähintään pikkutakki ja kauluspaita, kravatteja. Koneen sukupuolijakauman pystyikin varmaan jo edellisestä päättelemään: alle 10 naista. Ja matkatavarahihnalla ei ollut ryysistä, ehkä parillakymmenellä oli jotain ruumaan pistettävää. Lento oli siis selkeästi liikemiehiä varten ajateltu. Mutta missä olivat kaikki businessnaiset? Tämmöistäkö se elämä on tulevaisuudessa, ensin opiskelua miesten seurassa, sitten työskentelyä, ja jopa lentomatkat kunnon maskuliinisessa ilmapiirissä. Mitä se toisaalta kertoo minusta, että tajusin miesylivoiman vasta noustessani penkistäni Helsingissä?