Sijainnista maailman kartalla sen verran, että vaihteeksi tekstiä syntyy lentokentällä. Tällä kertaa kyseessä Amsterdamin kenttä, josta kohta lento kotiin päin. Viikko sitten perjantai-iltapäivänä tuli pomolta tiukka pyyntö, josko voitaisiin Marion kanssa lentää Ericssonin Rijenin toimistoon viikoksi auttamaan paikallisia kavereita, joten eihän siinä muu auttanut kuin tyttö koneeseen. Melkein pääsi marraskuun viettämään kokonaisuudessaan suloisessa Suomessa, mutta ei siis ihan.

Mitäs muuta elämään kuuluu. Töissä suurin näkyvä muutos on vaihto windows 2000 –käyttöjärjestelmästä Vistaan. Ihan vaan muutama kirosana on päässyt ilmoille erinäisten toimimattomien ohjelmien ja asennusongelmien takia, enkä vieläkään ole ihan niin vakuuttunut tämän uudistuksen hyvyydestä.

Vapaa-ajalla aika pitkälti mennään samaa harmaata kaavaa. Yksi lauantai tuli ilahdutettua naapureita kunnolla, kun työkavereiden kanssa istuttiin iltaa meikäläisellä. Kahteen asti. Tajuamatta olevamme ehkä hieman äänekkäitä. Noh, naapurit onneksi huomasivat ja huomauttivat kivalla pikku kirjeellä. J Mutta eikös se niin mene, että jos suuren osan ajasta on työmatkoilla eli tuottaa nollamelua, saa joskus sitten vähän olla äänekkäämminkin? ;)

Liikuntapuolella uusi innostuksen kohde ovat Motivuksen afro-tunnit. Harmi, että tunneille on löytänyt varsin moni muukin joten salissa on varsin ahdasta, mutta niin hauskaa. :) Pitäis varmaan käydä bailatino-tunnillakin vielä pari kertaa, ennen 22 päivän päässä odottavaa Meksikon matkaa. Jotenkin tuntuu, että tämä pimeys ja kaamos on vienyt loputkin energiavarat eikä meinaa töissä jaksaa painaa. Eli auringon kuvat silmissä tässä lasketaan päiviä! Ja sitten kun pääsee sieltä takaisin Suomeen, voikin alkaa laskea päiviä Ylläksen reissuun (joka tosin koittaa vasta pääsiäisenä eli huhtikuussa). Näin kauan siinä vissiin kesti, että mäkin liityin niiden ihmisten joukkoon, jotka vaan laskevat päiviä erilaisiin lomiin.  

Joka tapauksessa elämä kulkee omalla radallaan. Arkipäivät menevät töissä, viikonloput useimmiten golfkentillä. Työpäivät venyvät välillä ihan naurettavan pitkiksi, ja kiireisiksi, ja siksi ehkä tää blogittaminenkin on häiriytynyt. Mutta kun mulle ollaan työntämässä milloin minkäkinlaista hommaa, enkä ole vieläkään oppinut sanomaan ”EI!”. Mutta minkä sille voi, kun musta työstä tekee kiinnostavaa juuri se vaihtelevuus, niin mielellään ottaa kaikenlaisia toisistaan täysin poikkeavia hommia. Esimerkkinä tää viikko, jolloin olen: 1. Valmistellut ohjedokumenttia firman projektipäälliköille, jotka valmistelevat tietyntyyppisiä muutoksia verkkoon, 2. Tutkinut yhtä Ural-vuoriston takana sijaitsevaa verkkoa ja miksi se ei toimi kuten pitäisi, 3. Valmistellut yhdelle asiakkaalle koulutustuokiota ja toteuttanut tuon koulutuksen (tätä siis kirjoitan Finskin koneessa paluumatkalla Lontoosta kouluttamasta. On toikin, kaksi työpäivää saa tuhlattua siihen, kun opettaa ihmisiä 2,5 tuntia...) 4. Opettanut yhtä työkavetria käyttämään meidän firman sisäistä työkalua, 5. Valmistellut asiakasdemoa, joka toteutuu Tukholmassa lähiviikkojen aikana, 6. miettinyt työpaikan virkistyspäivän ohjelmaa. Jos noista ei löydy vielä tarpeeksi työtä yhdelle ihmiselle niin... ja tuosta vielä puuttuu epävirallisemmat, eli muutaman kaverin auttaminen niin Jorvaksessa kuin Puolassakin omissa töissään. Mutta mikäs siinä kun töissä viihtyy, ja noi maanantain ja tiistain yli 11 tunnin työpäivät kerryttivät plussasaldoa niin, että voi myöhemmin pitää vapaapäiviä.